im sommer 2003 oder 2004, als wir mit dem auto in finnland unterwegs waren, war dies DER sommerhit und wurde in jedem sender hoch und runter gespielt.
blieb mir im ohr hängen und nach längeren nachforschungen, die sowohl inquisitorische befragung meiner finnischen freundin (zu diesem zeitpunkt in deutschland wohnhaft und deshalb etwas gehandicapt) als auch intensive internetrecherche mit hilfe von textfragmenten beinhaltete, fand ich heraus, das die gruppe teleks heisst und das lied elämä on kaunista (das leben ist schön).
bei seinem nächsten besuch zuhause, zwang ich den hauseigenen finnen, mir die cd zu besorgen.
armer kerl, er mag solche musik nicht, findet sie zu depressiv und jammerig...




en tiedä miksi ihmisiksi
suosiolla jaksan olla
viikon korkeintaan
sitten ote lipeää
tekee kipeää
en tiedä enempää
mihin suuntaan meen

sydäntäni kuunnella mun täytäyisi jo enemmän
itseäni kuluttaisin silloin ehkä vähemmän
kun näkee mikä on oikea mikä väärä
mikä on se mun päämäärä

en silloin vaivu hetkiin hämärtyviin
enkä taivu kirkkaasti nään vesiin syviin
kun ne osaan erottaa
itselleni terottaa
tiedän mitä teen
kun näen tilanteen

ei saa luovuttaa
parempaa täytyy mennä hakemaan
huomista ja mitä tuomista on sillä mukanaan

elämä on kaunista kuin talo täynnä rakkautta
joka heti purkutuomioita käy oottamaan
elämä on kaunista kuin piikkilankaa rullalla
heti kehdon reunaa vasten auki se kiskaistaan

peili sirpaleina raamit kaulassa me siitä selvitään
kevyesti kukaan ei voi kantaa sydäntään

koko kulmakunta
näkee unta tekemättömistä töistä
ihmeentekijöistä jotka tekis ne
niin nukkuu väki
joka näki miten mulla menee
mutt' ne silmät ummistaa

sitä on aika yksin
silloin selityksin
kun se iskee kohdalle
vyön alle ei silloin jaksa
eikä kukaan maksa laskua
ja pudotus on vapaata...

...ei saa luovuttaa
parempaa täytyy mennä hakemaan
huomista ja mitä tuomista on sillä mukanaan

elämä on kaunista kuin talo täynnä rakkautta
joka heti purkutuomioita käy oottamaan
elämä on kaunista kuin piikkilankaa rullalla
heti kehdon reunaa vasten auki se kiskaistaan

peili sirpaleina raamit kaulassa me siitä selvitään
kevyesti kukaan ei voi kantaa sydäntään