wenn man für den gottesdienst ein faltblatt mit allen liedtexten bekommt.
noch praktischer wäre es gewesen, wenn dort auch das vater unser abgedruckt gewesen wäre. denn das kann ich nur auf deutsch. und das auch nur, wenn ich mich konzentrieren kann und nicht im hintergrund die finnische "übersetzung" läuft...

wenigstens mitgesungen hab ich, wenn ich auch nur ein lied wirklich gekannt habe. nämlich das da:

enkeli taivaan

enkeli taivaan lausui näin:
miks hämmästyitte säikähtäin?
mä suuren ilon ilmoitan maan
kansoille nyt tulevan.

herramme kristus teille nyt
on tänään tänne syntynyt,
ja tää on teille merkiksi:
seimessä lapsi makaapi.

jo riennä, katso, sieluni,
ken seimessä nyt makaapi:
hän on sun herras, kristukses,
jumalan poika, jeesukses.

nyt jumalalle kunnia.
kun antoi ainoon poikansa.
siit enkelitkin riemuiten,
veisaavat hälle kiitoksen.


(wer kennts?

das hilft vielleicht:

)

mal wieder ein gedicht, die übersetzung hab ich leider nur auf englisch (und keine lust selber was auf deutsch zu verbrechen)

Rosvo-Roope

Jos täytätte mun lasini, niin tahdon kertoa
surullisen tarinan, jol ei oo vertoa,
se on laulu merirosrvosta Roope nimeltään.
Hän sydämiä särki missä joutui kiertämään.

Hän kaunis oli kasvoiltaan ja nuori iältään,
ja opetuksen saanut oli omalta isältään,
mut tyttö, jota lempi, hän oli petturi,
ja siksi tuli Roopesta nyt julma ryöväri.

Viel Itämeren rannikot ne Roopen muistavat
ja naiset Pietarinkin vielä päätään puistavat
ja Suomenlahden rannikot tuns Roope-ryövärin
ja suuri oli pelko vielä Kokkolassakin.

Ei tiennyt impi Oolannin kuink oli laitansa
kun Rosvo-Roope pestäväks toi hälle paitansa,
yks nappi oli irti, hän ompeli sen kiin,
ja samalla hän ompeli myös sydämensä siin.

Ei neito Viron rannikon unhoita milloinkaan,
kun Rosvo-Roopen kanssa hän joutui kapakkaan,
he söivät mitä saivat ja joivat tuutingin,
ja tyttö poltti sydämens, mut Roope - sikarin.

Sai Roope viimein palkkansa, hän on nyt Suomessa
ja jossain jokivarressa lie lossivahtina.
Hän lesken eessä nöyrtyi ja joutui naimisiin,
ja sillä lailla Rosvo-Roope hiljaa hirtettiin.

Rupert the Robber

Fill my glass up once again and I with you will share
A tale so sad all will agree ist quite beyond compare.
It's a song about a pirate, Rupert was his name
Who left a trail of broken hearts wherever he was game.

His face was pleasing to the eye and young was he indeed
And all he ever learned he got by following his father's creed.
But the girl he loved with all his heat, she treated him despicably
So Rupert to the life of crime disposed amicably.

On Baltic's shore Rupert's lore is to this day recalled.
The dames of St Petersburg shake their heads, appalled.
Along the shores of Finland's Gulf they knew the Robber well
And even up in Kokkola he worried them like hell.

The maid of Åland had no idea of how the matter stood
As Rupert the Robber brought his shirt to be scrubbed.
One button came unstitched, she sewed it back in haste
And with that task her love for him was firmly interlaced.

From across the bay the Estonian maiden holds the memory dear
Of when she was left stranded in a pub with Rupert, drinking beer.
They ate all that they were given and quoffed full many a jar.
The girl's heart was lit with love for him but all he lit was one cigar.

Rupert hat got his due; he's now in Finland retired.
Some say along a riverbank working as a ferryguard.
Surrendering to a widow's will the wedding bells soon clanged,
an in this way the robber Rupert was ever so gently hanged.

geschrieben 1931 von rafael ramstedt und da kann mal ein eine moderne interpretation reinhören...

kulkukissa
kesäpäivän torilla, kalansuomut
mukulakivillä kaikissa sateenkaaren väreissä
nalkiintyyneenäkin se kehrää arvokkuutta,
katti, nukkuvinaankin
värähtäväkorvaista valppautta
sa raottaa hetkeksi vihreät silmänsä,
pupillit suipistuvat,
mustat pystyjyvät
se näkee kauas: vyöryviä vesiä, tuulisia
karavaaniteitä ... mitäs näistä kalastajista,
sipoolaisista! ei vaivaudu edes
potkua väistämään napatessaan
silakan tiskiltä,
kuniesiliinan vihaista käiskähdystä

yhä se kuulee kuningattaren kutsun,
kleopatran entinen lemmikki,
yhä salaliitossa emäntänsä kanssa!
ylimuistoisella nautinnalla
yhäsillä on tallella
kaikki yhdeksän henkeään

arto melleri (1993)

streunerin
am sommermarkt, auf dem pflaster
fischschuppen in allen regenbogefarben
vor hunger selbst spinnt sie würde
katz, selbst im schlummer
gespitzte wachsamkeit
zeitspalt göffnet grüner lichter
pupillenoval
schwarzkörner
in fernsicht brandende wasser, windige
karawanenwege ... wozu sich schern um
diese boddenangler! bequemt sich
nicht mal, dem tritt auszuweichen
beim schnappen des strömlings vom tisch,
feindseligem gummischürzengeklatsch

immer noch hört sie den königinruf,
kleopatras einstiger liebling,
immer noch im geheimbund mit ihr!
nimmt sich nur was ihr zusteht,
unvordenklicher nießnutz
zur hand immer noch
alle neun leben

arto melleri (1993)

Quelle: Finnische Gedichte aus zwei Jahrhunderten - Weithin wie das Wolkenufer - Kuin on pitkät pilven rannat - Suomalaisia runoja kahdelta vuosisadalta
Ausgewählt und übersetzt von Manfred Peter Hein
ISBN 3-89244-828-0
Wallstein Verlag

Sä kuulut päivään jokaiseen

Sä kuulut päivään jokaiseen, sä kuulut aamuun ja iltaan.
Oot ensimmäinen aatoksissain, miete myös viimein.
Sä kuulut auringon nousuun ja liityt kuutamon siltaan.
Oot aamukaste, iltarusko ja laulu yölintusen.

Nään lentävän taivaalla tähden ja sua mä ajattelen.
Pois toisin luota jos lähden, sun luotasi lähtisi en.
Sä kuulut päivään jokaiseen, sä kuulut aamuun ja iltaan.
Oot ensimmäinen aatoksissain, miete myös viimeinen.

Sä kuulut päivään jokaiseen, sä kuulut aamuun ja iltaan.
Tuot päivän riemun, joka vie mun päivään taas seuraavaan.
Sä kuulut auringon nousuun ja liityt kuutamon siltaan.
Sä yskin olet mulle kaikki kauneus päällä maan.

Kun hiljaa soi kuiskaus tuulen, sun kuiskaavan kuvittelen,
Nään kukkasen kauniin ja luulen: näin kasvosi takana sen.

Sä kuulut päivään jokaiseen, sä kuulut aamuun ja iltaan.
Oot ensimmäinen aatoksissain, miete myös viimeinen.

Text von Juha Vainio


Meine unzureichende Übersetzung:

Du gehörst zu jedem Tag

Du gehörst zu jedem Tag, Du gehörst zum Morgen und zum Abend.
Du bist mein erster Gedanke und auch mein Letzter.
Du gehörst zum Sonnenaufgang und auch zur Mondscheinbrücke.
Du bist der Morgentau, das Abendrot und der Gesang der Nachtvögel.

Ich schaue die (fliegenden) Sterne im Himmel und denke an Dich.
Wenn ich von anderen weggehe, von Dir würde ich nie fortgehen.
Du gehörst zu jedem Tag, Du gehörst zum Morgen und zum Abend.
Du bist mein erster Gedanke und auch mein Letzter.

Du gehörst zu jedem Tag, Du gehörst zum Morgen und zum Abend.
Du bringst Freude in den Tag, welche mich wieder zum nächsten Tag bringt.
Du allein bist für mich das Schönste auf der Welt.

Wenn der Wind leise flüstert, stelle ich mir Dein Flüstern vor,
ich sehe die Schönheit der Blumen und denke: ich sah Dein Gesicht dahinter.

Du gehörst zu jedem Tag, Du gehörst zum Morgen und zum Abend.
Du bist mein erster Gedanke und auch mein Letzter.

Kuin on pitkät pilven rannat

Weithin wie das Wolkenufer

Niin on pitkät miun pihani

Weithin geht mein Hof und Acker,

kuin on pitkät pilven rannat,

weithin wie das Wolkenufer,

niin on kaiat kaivotieni

fernhin geht mein Brunnenpfad,

kuin on kaiat kaaren rannat,

fernhin wie der Regenbogen,

sinne oikein oveni

dorthin gehts zu meiner Tür,

kunne oikein otavat

wohin geht der Große Wagen

quelle: finnische gedichte aus zwei jahrhunderten, wallstein verlag, isbn 3-89244-828-0

Nocturne (Eino Leino, 1905)

Ruislinnun laulu korvissani,
tähkäpäiden päällä täysi kuu;
kesä-yön on onni omanani,
kaksisavuun laaksot verhouu.
En ma iloitse, en sure, huokaa;
mutta metsän tummuus mulle tuokaa,
puunto pilven, johon päivä hukkuu.
siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,
tuoksut vanamon ja varjot veen;
niistä sydämeni laulun teen.

Sulle laulan neiti, kesäheinä,
sydämeni suuri hiljaisuus,
uskontoni, soipa säveleinä,
tammenlehvä-seppel vehryt, uus.
En ma enää aja virvatulta,
onpa kädessäni onnen kulta;
pienentyy mun ympär' elon piiri;
aika seisoo, nukkuu tuuliviiri;
edessäni hämäräinen tie
tuntemattomahan tupaan vie.



Nocturne (Eino Leino, 1905)

Liegt des Wachtelkönigs Lied im Ohr,
überm Ährenfeld der volle Mond;
Sommernacht, sie trägt mein Glück mir vor,
Schwendbrandschwaden überm Talgrund thront.
Fernab Freude, Kummer, Seufzerhauch;
Waldesdunkel tragt herzu und auch
Wolkenröte, drin der Tag ertrinkt,
windgen Berges Blau, das traumversinkt,
Wasserschatten und Linnäenduft;
meines Herzens Lied aus alldem ruft.

Dir ich singe Feinslieb, Sommergras,
meines Herzens tiefe Stille sei,
meinen Glauben mir in Töne faß,
grün den Kranz aus Eichenzweigen neu.
Jag dem Irrlicht nicht mehr hinterdrein,
Glücksgold bettet meiner Hand sich ein;
enger zieht sich meines Lebens Kreis;
still die Wetterfahne, ohne Zeit;
auf dem Weg ins Unbekannte weiß
Dämmrung mir zu geben das Geleit.


Quelle: Finnische Gedichte aus zwei Jahrhunderten - Weithin wie das Wolkenufer - Kuin on pitkät pilven rannat - Suomalaisia runoja kahdelta vuosisadalta
Ausgewählt und übersetzt von Manfred Peter Hein
ISBN 3-89244-828-0
Wallstein Verlag