mal wieder ein gedicht, die übersetzung hab ich leider nur auf englisch (und keine lust selber was auf deutsch zu verbrechen)

Rosvo-Roope

Jos täytätte mun lasini, niin tahdon kertoa
surullisen tarinan, jol ei oo vertoa,
se on laulu merirosrvosta Roope nimeltään.
Hän sydämiä särki missä joutui kiertämään.

Hän kaunis oli kasvoiltaan ja nuori iältään,
ja opetuksen saanut oli omalta isältään,
mut tyttö, jota lempi, hän oli petturi,
ja siksi tuli Roopesta nyt julma ryöväri.

Viel Itämeren rannikot ne Roopen muistavat
ja naiset Pietarinkin vielä päätään puistavat
ja Suomenlahden rannikot tuns Roope-ryövärin
ja suuri oli pelko vielä Kokkolassakin.

Ei tiennyt impi Oolannin kuink oli laitansa
kun Rosvo-Roope pestäväks toi hälle paitansa,
yks nappi oli irti, hän ompeli sen kiin,
ja samalla hän ompeli myös sydämensä siin.

Ei neito Viron rannikon unhoita milloinkaan,
kun Rosvo-Roopen kanssa hän joutui kapakkaan,
he söivät mitä saivat ja joivat tuutingin,
ja tyttö poltti sydämens, mut Roope - sikarin.

Sai Roope viimein palkkansa, hän on nyt Suomessa
ja jossain jokivarressa lie lossivahtina.
Hän lesken eessä nöyrtyi ja joutui naimisiin,
ja sillä lailla Rosvo-Roope hiljaa hirtettiin.

Rupert the Robber

Fill my glass up once again and I with you will share
A tale so sad all will agree ist quite beyond compare.
It's a song about a pirate, Rupert was his name
Who left a trail of broken hearts wherever he was game.

His face was pleasing to the eye and young was he indeed
And all he ever learned he got by following his father's creed.
But the girl he loved with all his heat, she treated him despicably
So Rupert to the life of crime disposed amicably.

On Baltic's shore Rupert's lore is to this day recalled.
The dames of St Petersburg shake their heads, appalled.
Along the shores of Finland's Gulf they knew the Robber well
And even up in Kokkola he worried them like hell.

The maid of Åland had no idea of how the matter stood
As Rupert the Robber brought his shirt to be scrubbed.
One button came unstitched, she sewed it back in haste
And with that task her love for him was firmly interlaced.

From across the bay the Estonian maiden holds the memory dear
Of when she was left stranded in a pub with Rupert, drinking beer.
They ate all that they were given and quoffed full many a jar.
The girl's heart was lit with love for him but all he lit was one cigar.

Rupert hat got his due; he's now in Finland retired.
Some say along a riverbank working as a ferryguard.
Surrendering to a widow's will the wedding bells soon clanged,
an in this way the robber Rupert was ever so gently hanged.

geschrieben 1931 von rafael ramstedt und da kann mal ein eine moderne interpretation reinhören...